perilla :)

24.8 lahdettiin aikaisin aamulla noin puol 5 ajamaan lentokentalle yhden tutun luota. Lentokentalla sitten hyvastelin aidin ja menin lahtoselvityksen ja turvatarkastuksen kautta koneeseen. Kone lahti frakfurtia kohti joskus 7 jalkeen. Matka meni tosi kivasti koska istuin kahden muun vaihtarin valissa, joten siina sit juteltiin ja vaihdettiin mielipiteita tms. Lento kesti noin 3 tuntia.
Frankfurtiin kun paastiin, lahdettiin kaikki yhtena porukkana seuraavaa lahtoporttia kohti, mista kone lahti Chicagoon. Osa vaihtareista paasi heti koneeseen kun taas osa, mina mukaan lukien jai jumittamaan portille koska, meilla seitsemalla ei ollu boarding passeja, koska helsingin puolella jotkut koneet ei suostunu antamaan niita meille. Siina kesti oma aikansa ja konekin myohastyi meidan takia. haha.
Lento Frankfurtista Chicagoon oli ihan hirvee. Ensinnaki se kesti 9h ja istuin yksin joidenkin kielitaidottomien vieressa, ketka ei puhunu yhtaan englantia. Se oli varmaan elamani hitaimmat 9 tuntia. Onneks siella naky pari elokuvaa ja koko ajan kuulu musiikkia kuulokkeista. Koneessa piti myos tayttaa muutama lappunen, jotain maahantulolappuja tms.
Sitten kun lopulta paastiin perille Chicagoon, alko vahan jo tuntua etta oikeesti oon nyt jenkeissa ja oon taalla seuraavan vuoden. Tosin outoa etta ei se oikeestaan vielakaa ole iskeny tajuntaan kunnolla. Oltiin vielakin koko porukka kasassa. Mentiin aluksi joidenkin passin ja viisumin tarkastusjuttujen lapi ja sit siella oli joku pienimuotonen "haastattelu" missa kysyttiin etta minne menee opiskelemaan ja miten kauaksi aikaa jne. Sitten haettiinkin jo laukut ja odotettiin koko porukka taas kasaan. siita lahdettiin sitten suomalaisen YFUn matkanjohtajan johdolla (matkajohtaja oli Helsingista Chicagoon asti) tulliin. Tullin jalkeen vietiin taas matkalaukut uudestaan jollekkin henkilokunnan vaelle. Jai vahan epavarma olo kun anto vaan laukun jollekki eika nanhy mihin se sen vei. Sitten lahdettiin etsimaan USAn Yfulaisia. Yfun vapaaehtoiset loytyi melkein heti. He toivottivat meidat tervetulleiksi yhdysvaltoihin, jonka jalkeen lahdettiin kaikki 1-terminaalia kohti. Osan jatkoyhteydet lahti 1 ja osan 2-terminaalista. Yfun vapaaehtoiset huolehti etta kaikki paasi oikeille porteille. Oli outoa hyvastella muut vaihtarit ja toivottaa vaan hyvaa vuotta ja jatkoa. Parin muun vaihtarin kanssa kuitenkin vietin aikaa viela 1-terminaalissa.
Minun lennon oli tarkotus lahtea porilta C31 mutta ku kavin tarkastamssa asiaa ni portti olikin vaihtunu B11. Yfun vapaaehtoinen kavi viemassa minut oikealle portille minne oli oikeasti pitka matka. En olis uskonu etta se Chicagon kentta on niiiiiin iso vaikka tiesin etta 1 maailman isoimmista kentista se on. Lopulta paasin viimeiseen koneeseen kohti Houstonia. Se oli eka lento milloin nukuin hetkisen. Lento meni onneksi yllattavan nopeasti miettien tulevaa vuotta. Koneesta noustua seurasin muita ihmisia monet portaat ylos ja alas ja loysin lopulta matkalaukkulinjastot vai mita ne nyt on. Matkalaukku tuli melkein heti ja lahdin sitten etsimaan isantaperhetta. Vaelsin hetken mutta sitten nain kaukana ison kyltin: WELCOME EVE. ja siina oli usan ja texasin liput ja se oli tosi hieno. kuvaa tulee varmaan jossain vaiheessa. Olin tosi vasyny. kello oli suomen aikaan n 4 aamulla joten kerroin perheelle etta olin valvonut lahes 24h joten olin ihan poikki. Siita sit lahettiin ajamaan kotiin pain. Kun paasin ekaa kertaa ulos, kotipihassa, varauduin siihen etta on jo kylma koska oli jo hamaraa ja ilta. mutta mikas siina kun ilta 9 viela +36 joten kelpaa mulle. Englanti takerteli aika pahasti mutta kylla se siita ajallaan paranee. Talo ja perhe on tosi kivoja. sain oman huoneen ja kylpparin myos.
Tanaan 25.8 hyvien younien jalkeen herasin n. 6 aikoihin. 8lta hostaiti vei minut kouluun ja siella valitsin mun tulevat kurssit mitka on englanti, usa historia, espanjan, tanssi, teatteri, kemia ja joku ihmisen anatomia tai vastaava. ja jee paasin junioriksi! luulin etta musta tulee sophmore.
Koulussa kaikki oli tosi kivoja. hostsisko kerto etta siina meidan koulussa eli west side high schoolissa mika on btw alueen arvostetuin high school (paineita) nii, et siina on n 3500 oppilasta. Eli se on tosi iso koulu.
Sitten tultiin takasin kotiin ja nukuin pienet paivaunet ja syotiin aidin kanssa nopeesti pienta purtavaa jonka jalkeen lahdettiin kaymaan jossain en tieda missa paikassa. Siella juttelin tosi kivalle miehelle ja ihmettelin kun se ei tienny etta suomella on oma kieli. Se oli ihan ihmeissaan kun sanoin etta me puhutaan suomea kun se kysy mita kielta suomessa puhutaan. Sit kaytiin nopeasti aidin toissa hakemassa jotain papereita ja sielta lahdettiin hakemaan pikkusiskoa koulusta, jonka jalkeen vietiin tama sisko telinevoimistelureeneihin. Sielta aiti vei minut kotiin isosiskon luokse. Kaytiin viela nopeasti moikkaamassa naapuria kuka halusi tutustua muhun. Kaikki keille olen taalla puhunut vaikuttaa tosi ystavallisilta ja ne on toivottanu mut tervetulleiksi Texasiin. Juttelin tanaan siis aika monelle. Mr. O:lle, terveydenhoitajalle, mun espanjan opettajalle ja monelle muulle koulussa. Ja sitten tosiaan parille aidin tyokaverille ja talle eraalle miehelle ja naapurille. huomenna on sitten ensimmainen koulupaiva. jannittaaa !

-Eve